Today was not my best

Äsken tapahtui jotain todella pelottavaa..

Kuten yleensäkin iltaisin, mulle tuli äsken hirveä halu syödä. Syödä ihan kaikki, mitä kaapista löytyy. Lyhyen katsauksen jälkeen päädyin lopputulokseen "ei täällä ole mitään, teenpä sämpylöitä". Väsäsin leivät pikapikaa ja pian lautasellani oli kasa kauniita hiivapommeja. Ahdoin leipiä suuhuni, kunnes mahassa oli se inhottava täysinäinen olo. Suorastaan juoksin vessaan suorittaakseni tarpeeni, ja erehdyin ajattelemaan, että mitäpä jos hiivataikina on mennyt möykyiksi mahalaukussa ja oksentaessa tukehdun ja, jos en oksenna hiiva turpoaa niin, että tukehdun. Joo okei, tiedän. Aika kaukaa haettua, mutta siinä hetkessä sekavan mieleni ruokkiminen kauhukuvilla onnistui täysin. Äkkiä oksensin kaiken, enkä tuketunut. Tupakalle mennessäni maha oli edelleen turpea pikavisiitillä käyneestä hiivataikinasta, enkä saanut hengitettyä keuhkoja täyteen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt kuolen; en saa henkeä, mä kuolen. Tumppasin tupakan ja lähdin sisälle. Ovella ollessani tuntui, että pyörryn, koska en saa henkeä.

Siinä oli kaikki paniikkikohtauksen ainekset kasassa. Luojan kiitos sain kasattua itseni ajoissa, enkä päässyt paniikkikohtaan asti. Mieleni teki soittaa äidille ja pyytää häntä rauhoittelemaan, mutta enhän mä sitä voinut tehdä. Mun salaisuus olisi saattanut paljastua. En halua, että äiti joutuu huolehtimaan musta liikaa.

Nyt jo pahin olo on mennyt pois, mutta ajattelin kirjoittaa tapahtuneesta, jotta voisin rauhassa mennä nukkumaan. Tiedän, ette teksti todellakaan ollut mieluista luettavaa, mutta oli pakko selkiyttää ajatuksia kirjoittamalla.