Kun aloitin tämän blogin, lupasin itselleni, että kirjoitan vähintään kaksi kertaa viikossa. Blogin kirjoittaminen motivoi kaikessa tässä painonpudotusprosessissa. No, epäonnistuin lupauksessani täydellisesti.. Tässä nyt on vain tapantunut kaikenlaista. Lyhyesti kerrottakoon, että ennen lokakuun alkua kämppis kertoi, että se on nyt muutto edessä, löysin asunnon ja me irtisanotaan nykyinen asunto. Tieto tuli yllätyksenä kaikille: kämppikselle ja minulle. Ja koska olen todella huono sietämään minkäänlaisia stressitilanteita, maailmani romahti hetkellisesti lokakuussa. Tieto tulevasta muutosta vei siis kaiken energiani ja aikani lokakuusta marraskuuhun. Ensin piti löytää asunto, hoitaa juoksevia pikkuasioita, järjestää raha-asiat kuntoon ja vieläpä hoitaa koulu kunnolla. Näin jälkeenpäin mietin, että miten ihmeessä olen selvinnyt henkisesti tästä ajasta. Lähes koko lokakuun punkkasin äidin luona, koska oma asunto kaikkine laatikkovuorineen ei hirveästi houkutellut. Äidin luona asuminen tarkoitti myös sitä, että söin aivan normaalisti. Ja söin vieläpä melkein puhtaalla omalla tunnolla, koska ajattelin jatkuvasti syödessäni, että sitten kun muutan, vähennän syömisiä ja alan taas liikkumaan. Ja pähkinän kuoressaan, koko marraskuu onkin mennyt toivotulla tavalla. Miinus kaikki ahmimis-oksentelu sessiot.
Tässä nyt hieman kuulumisia tällä erää. Kirjoittelen ehkäpä huomenna lisää, tai viimeistään ylihuomenna. Tällä kertaa ihan oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti