Tänään oli viimeinen syksyn ylioppilastehtävä(huom. syksyn). Istuin salissa viisi ja puoli tuntia koko ajan kirjoittaen. Ensin lyijykynällä ja sitten mustekynällä. Parin viimeisen lauseen jälkeen mun olis tehnyt mieli huutaa, koska mun käsi sattui niin paljon. Mutta tulipahan sekin hoidettua kunnialla loppuun. Eikö tässä jo ole aihetta juhlaan?
Toinen juhlimisen arvoinen asia oli se, että isäni pääsi pois sairaalasta tänään! Johan se siellä pari kuukautta ehti olla. No, kuitenkin päätin, että tänään voin syödä jotain hyvää, jota tiedän normaalisti karttavani. Oltiin sitten sopivasti sovittu kavereiden kanssa leffailta, joten mulle olisi paljon hyvää tiedossa. Herkut, ystävät ja hyvä elokuva. Kaikki olisi muuten mennyt hyvin, mutta en osaa enää säädellä mun syömisiä. Mulla se täysi tunne vatsassa tulee noin 10min viiveellä, mistä johtuen voin siis syödä 10min sen jälkeenkin, kun olen aivan täysi(johtuneeko kaikista niistä aikaisemmista ahmimisista?). Mulla oli todella huono kaiken sen mätön jälkeen, eikä vain siksi, että mun mieli on kiero, vaan siksi, että söin oikeasti liikaa liian nopeasti. Kun kaverit sitten leffan loputtua lähtivät, löysin itseni taas yllättäen vessasta. No.. ei siitä sen enempää..
Päätin jo aikaisemmin, että koska tänään sain hyvästä syystä herkutella hieman, huomisesta lähtien alkaa uusi ja parempi ajanjakso, jota ei mitkään ylioppilastehtävät pilaa. Alan liikkumaan useammin ja ruokatavat tulee muuttumaan. Enemmän nesteitä, vähemmän kiinteä ruokaa. Ja mikä tärkeintä, EI AHMIMISTA! Se tulee olemaan mun ykkössääntö. Jos tekee mieli mätötä, lähden vaikka lenkille tuulettamaan ahdistukseni pois.
Ja hei, tää oli lupaus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti