Mörkö

Mulla ei ole varsinaisesti mitään uutta kerrottavaa. Asiat pyörii omalla painollaan päivä kerrallaan, mä raahautuen perässä mukana. Kamppailen kahden maailman välillä suurimman osan päivästä: luovuttaa ja elää yksin vai taistella ja saavuttaa se kaikista suurin tavoite. Mun psyyke on jo nyt kuin hurrikaanin jäljiltä. Meinaan saada paniikkikohtauksia aivan käsittämättömissä tilanteissa, enkä uskalla pariin päivään lenkillekään, koska pelkään, että musta paniikkimörkö levittää näkymättömyysviittansa mun päälle. Pelkään poistua kotona, koska tiedän, että mörkö saattaa vaania kaupan ovien takana. Siksi mun on turvallisempaa istua turvallisesti kotona, koska tänne se ei ole kovinkaan useasti tietään löytänyt. Tiedän, mikä olisi lääke mörköä vastaan, mutta valitettavasti mulla ei ole sellaista vastalääkettä. Edes joulupukki tai hammaskeiju eivät voi tuoda mulle toivomaani lahjaa, lääkettä sitä vastaan. Pitäisi vain valita korttinsa oikein elämässä, että voisin kerrankin nauraa mörölle katkerasti ja huutaa kuinka se ei tule enää ikinä saavuttamaan mua likaisilla käsillään. Muttä mä valitsen aina väärin. Mikä mussa on vikana?