Turhaa..

Mulla ei ole mitään kerrottavaa. Kaikki rullaa päivä päivältä eteenpäin, kuitenkaan tapahtumatta mitään. Arkisin mun elämä toistaa sitä samaa kaavaa: ylös, koulu, kotiin, kotona, kotona, syömistä/ahmimista, ahdistus, nukkumaan. Sitten taas sama toistuu. En enää jaksa istua yksin kotona ja ahdistua siitä, että olen yksin. Haluaisin mun elämälle sisältöä, kuten esim. ystäviä tai sitten haluaisin kyvyn hallita syömisiäni siten, että noita iltasyömisiä ei olisi ollenkaan. Saattaisin jopa laihtua.

Olen miettinyt mun lääkitystä. Syön tällä hetkellä masennuslääkeettä, jonka sivuvaikutuksena on ruokahalun lisääntyminen ja painon nousu. Tämä on siis ihan tuoteselosteesta luettua, eikä omasta päästäni keksittyä(vaikka olisinhan huomannut sen muutenkin). Ahmimiset on pahimmillaan tunti sen jälkeen, kun olen ottanut lääkkeen. Silloin mikään ei riitä, on pakko syödä aina vain lisää ja lisää. Joskus sitä on helpompi hallita, joskus taas vaikeampi. Ja useasti jätän myös oksentamatta, koska en halua, että lääkkeet tulevat ylös. Ei siis ole ihme, ettei mun paino laske. Tästä johtuen, ajattelin ottaa asian puheeksi kun seuraavan kerran menen psykalle. Tai olenhan mä sen jo kerran ottanut esille, mutta aihe sivuutettiin nopeasti.

Jos nyt saisin läpi tämän lääkkeen vaihtoidean, se olisi jo neljäs kohdallani kokeiltu masennuslääke. Ensimmäinen koettiin hyödyttömäksi lääkärin taholta, toisesta koin saavani hirveitä painajaisia ja tämä lisää häiritsevän paljon ruokahalua. Olen jopa miettinyt määrättiinkö tämä nykyinen lääkkeeni minulle tarkoituksella. Eli alkaisin syömään enemmän, jolloinka painon putoaminen olisi hankalampaa. Voi tietenkin olla, että lääkäri määräsi lääkkeen muistamatta sen suurinta sivuvaikutusta(itse ajattelen, että sen on täytynyt mennä näin), tai sitten hän hyvin tiesi millaisia sivuvaikutuksia tällä pienellä tabulla on(kiero mieleni ajattelee, että näin sen on täytynyt mennä).