Joulu tuli ja meni. Aatto ja sitä ympäröivä aika meni äidin luona niinkuin joka vuosi on ennenkin mennyt. Sain todella kivoja lahjoja. Ei niitä paljoa ollut, mutta kaikki mitä sain, olivat tarpeellisia tai niin merkityksellisiä, että en voi muuta kuin pitää niistä. Tunnelmakin oli mitä ihanin; niinhän jouluna kuuluukin olla. Pelailtiin ja oltiin yhdessä joulun hengessä. Ja mä nautin kaikesta. Ja kuten jokaisen jouluun, meidänkin juhlaan kuului erilaisista ruuista notkuva pöytä. Oli kaikkea rosollista joulusuklaaseen. Ja mä söin. Olin jo ennen aattoa päättänyt, että edes yritän syödä normaalisti, koska mä haluan nauttia edes kerran vuodessa hyvästä ruuasta ja ihan vain siksikin, että äiti oli nähnyt hirveästi vaivaa kaikkien niiden ruokien kanssa. No, pidin päätökseni ehkä liiankin hyvin. Söin, söin, söin ja söin. Oli kuin olisin ollut psykoosissa. Söin, enkä tajunnut ollenkaan kuinka paljon. Asia olisi toisin, jos olisin esim. oksentanut, mutta ei. Sen siitä saa kun on tuollainen possu. Nyt kaduttaa. Olisin ihan hyvin voinut pärjätä parilla kinkun siivullaja rosollilla, mutta koska läskiahmivasika, söin ja lihoin aivan mahdottomasti. En ole uskaltanut käydä vaa`alla joulun jälkeen, enkä uskalla vielä tulevaan viikkoonkaan. Tiedän, että oon kerryttänyt melko mukavasti joulukiloja, ja tämänkokoisena puntarille astuminen olisi yhtäkuin itsemurha.
Nyt näin joulun jälkeen päätin, että tää ei voi jatkua näin. Mun on nyt aivan pakko ryhdistäytyä. Olen nyt ollut pari päivää kotona ja toistaiseksi oon mennyt kahvin ja pepsin voimalla(mitä nyt paria syömisoksennus sessiota ei oteta huomioon). Toivon, että nyt pysyisin edes jotenkin ruodussa, koska kaikki lipsumiset tuottaa mulle niin pahaa henkistä pahaa oloa, että maailma tuntuu hajoavan. Ja jos maailma hajoaa, mä kuolen sen mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti